Talousveden laatua seurataan vesinäytteistä, joita otetaan raakavedestä, laitokselta lähtevästä vedestä ja
eri puolilta jakeluverkostoa. Talousveden laadun valvontaa suorittaa terveydensuojeluviranomainen (Ympäristöpalvelut Helmi).
Pohjavesi on luonnostaan lievästi hapanta, josta johtuen se neutraloidaan kalkkikivisuodatuksella.
Ennen verkostoon johtamista veden mikrobiologinen laatu varmistetaan UV-käsittelyllä.
Hygieenisen laadun ohella tärkeitä seurattavia parametreja ovat mm. rauta, mangaani ja hapettuvuus (humuspitoisuus),
jotka jo pieninä määrinä voivat aiheuttaa saostumia verkostoon. Haitta on tekninen, ei terveydellinen. Saostumien määrää
seurataan sameusmittauksilla.
Maamme pohjavesi on luonnostaan pehmeää, eli mineraalisuoloja on niukalti.
Kalkkikivisuodatus nostaa veden kalsiumpitoisuutta ja kovuutta. Kalsium on elimistölle tärkeä mineraali.
Käsittelyssä veden kalsiumpitoisuus kohoaa noin 30 mg/l. Kovuusarvo jää alle 1 mmol/l, mikä on normaaliarvo
ja pesukoneiden pesuaine voidaan annostella alimman annosteluohjeen mukaan.
Keskeisimmät viranomaisvelvollisuudet talousveden laadun valvonnassa kuuluvat terveysviranomaisille.
Terveysviranomaiset valvovat
Terveydensuojeluviranomaisen tulee valvoa, ettei talousvetenä käytetä vettä, josta saattaa aiheutua terveydellistä haittaa.
Vesijohtovedestä on tehtävä sosiaali- ja terveyshallituksen määräämät tutkimukset. Tämä koskee myös sellaista vettä,
josta vesijohtovesi valmistetaan. Sekä valvontatutkimuksen sisältö että tiheys riippuvat paitsi vesijohtoveden käyttäjämäärästä,
myös raakaveden laadusta, vedenkäsittelytavasta, jakeluverkon ominaisuuksista ja vesilaitoksen oman käyttötarkkailun tasosta.
Terveydensuojeluviranomaisen tulee yhteistoiminnassa vesilaitosten kanssa laatia laitoskohtainen valvontatutkimusohjelma, jossa laitoksen
ominaispiirteet on otettu huomioon.
Laitosten oma käyttötarkkailu
Viranomaistarkkailun lisäksi on suoritettava vesilaitoksen toimesta omaa käyttötarkkailua.
Valvontatutkimusohjelman mukaiset tulokset käytetään tietenkin mahdollisuuksien mukaan hyväksi osana laitoksen omaa
käyttötarkkailua, mutta yleensä ne eivät riitä laitoksen käytön tarkkailuun. Vesilaitokset ovat yksilöllisiä, joten käyttötarkkailu
suunnitellaan kussakin tapauksessa laitoskohtaisesti.